OmaUnelma -asiakastilaisuutta vietettiin Jyväskylässä ensimmäisen kerran huhtikuussa 2025. Pyysin tytärtäni tilaisuuteen, koska halusin kuulla rehellisesti, miltä uusi konsepti näyttäytyisi nuoren naisen näkökulmasta katsottuna. Pönötyksen sijaan halusin yhdistää tilaisuteen unelmista puhumisen valmentavalla ja käytännönläheisellä otteella, iloa, inspiraatiota, yhteisöllisyyttä, vau-elämystä.
Tämä on Sofia Siltalan (19v) kokemus ja hänen kirjoittamansa teksti (olen lisännyt vain väliotsikot).
Unelmasepän ja OmaSp:n yhteistyössä kehitetty OmaUnelma-tapahtuma sai paljon kehuja ja positiivista palautetta, mikä ei ihmetytä yhtään. Heti astuessani sisälle Crazy Townin tiloihin yllätyin siitä, miten paljon porukkaa oli jo ehtinyt saapua paikalle. Luulin olevani ensimmäinen, sillä olin paikalla jo kaksikymmentä minuuttia ennen tapahtuman alkamista, mutta ihmisten iloinen puheensorina kietoutui mukavasti ympärilleni.
Ihmisten valuessa sisään astelin ensin – tottakai – tarjoilujen äärelle. Naposteluannokset sekä kauniit, vihreänsävyiset DeLoreanin alkumaljamocktailit saivat veden ihan herahtamaan kielelle. Lautaseni ollessa täysi törmäsin, lähes kirjaimellisesti, Lauraan, ja vaihdoimme nopeasti kuulumiset hymyssä suin. Oli ihanaa nähdä, miten hän ja muut tilaisuuden järjestäjät ottivat jokaisen lämpimästi vastaan.
Unelmat konkretisoituvat
Istahdettuani viimein eväideni kanssa alas pöytään tilaisuus saikin juuri tulta alleen, ja Laura aloitti illan toivottamalla jokaisen tervetulleeksi. Hän kertoi unelmista, niiden tärkeydestä sekä siitä, miten niitä kannattaisi lähestyä. Sain omien unelmieni – niin pienten kuin suurtenkin – toteuttamiseen uusia näkökulmia sekä uutta motivaatiota. Kirjoitimme kaikki omille lapuillemme ylös jonkin unelmistamme, kuinka lähellä olemme sen saavuttamisessa sekä mitä sen eteen voisi tehdä seuraavaksi. Oli itsellenikin hyväksi kirjoittaa nuo kaikki alas, sillä siten unelman tavoittelu konkretisoitui kunnolla, ja innostuin tulevasta vielä enemmän.
Pääsimme myös keskustelemaan hieman pienissä ryhmissä, mikä toi mukavasti pieniä taukoja tilaisuuteen. Pöytäni ääressä istui niin tuttuja kuin tuntemattomia, mutta inspiroivan tunnelman takia oli avartavaa kuunnella, minkälaisista pilvenhattaroista muut uneksivat sekä mitä he ajattelivat pystyvänsä tehdä seuraavaksi sen eteen. Kaiken lomassa Arto Hakanen kävi kaatamassa kuohuvaa kaikille sitä tarvitseville – tunsin ihan olevani kuin kolmen Michelin-tähden ravintolassa!
Seuraavaksi Laura haastatteli ensin Arto Hakasta (Art Catering), sen jälkeen Sampsa Tukiaa (DeLorean) ja viimeisenä Pasi Arposta (OmaSp) heidän unelmistaan. Ihan tavallisen tien tallaajana oli mielenkiintoista kuulla tarinoita heidän yrityksistään sekä siitä, mitä kaikkea elämä voi tuoda tullessaan (kuten kaksitoista päivää jumissa teltassa Etelämantereella). Talk show’n aikana yleisö pääsi myös itse osallistumaan ja äänestämään oikein-väärin-kysymyksissä punaisilla sekä vihreillä lapuilla. Oli tärkeää ymmärtää, että jokaisella meillä on saavutettavia unelmia – oli kyseessä sitten pankinjohtaja, cocktail-baarin omistaja, cateringpalvelun yrittäjä, talk show’n juontaja tai sinä itse.
Kuin täydellinen täytekakku
Ilta oli kuin täydellinen täytekakku, jota kruunasi päällä vielä kirsikka. Tilaisuudessa oli sopivasti puhetta, kuuntelua, omaa pohdintaa sekä keskustelua. Tarjoilut tekivät illasta kouluarvosanan yksitoista, ja himoitsen niitä varmasti vielä unelmieni saavuttamisen jälkeen. Tapahtuma jätti mieleen niin halun jatkaa unelmieni toteuttamista kuin myös todella hyvän kuvan talk show’n vieraista sekä tapahtuman järjestäjistä. En olisi voinut käyttää tiistai-iltaani paremmin mihinkään muuhun!